Miksi tuotteemme maksavat joskus enemmän?
Raaka-aine itsessään ei maksa, mutta sen käsittely kyllä. Siksi pelastetuista raaka-aineista valmistetut tuotteet ovat usein kalliimpia kuin jos ostaisimme ”tavallista” hedelmää suurissa erissä.
Meillä on kolme suurta kustannusten aiheuttajaa:
- Käsinlajittelu. Kaikki raaka-aineet, eli hedelmät, käydään läpi käsin. Appelsiiniverkot avataan, huono hedelmä erotellaan hyvästä, marja-astiat tarkistetaan yksitellen. Käsityön määrä on valtava.
- Joustavuus. Emme koskaan tiedä etukäteen, mitä raaka-ainetta ja milloin saamme. Toimimme ad hoc -periaatteella, jolloin käsittelemme kaikkea tonnien painoisista juuressäkeistä pieniin 150 gramman mansikkarasioihin. Toimimme nopeasti ja teemme pieniä tuotantoeriä. Ja se maksaa enemmän kuin perinteinen tapa tuottaa esimerkiksi mehua.
- Logistiikka. Raaka-aineita tulee monista paikoista, kuten tukkuterminaaleista, satamista, viljelmiltä, hedelmien toimittajilta, market-ketjuilta ja logistiikkakeskuksista. Meidän täytyy noutaa ne nopeasti ja ketterästi, mikä lisää kustannuksia.
Mistä pelastamme hedelmiä ja vihanneksia?
Pelastamme hedelmiä ja vihanneksia viljelijöiltä, tukkureilta, maahantuojilta, päivittäistavarakauppojen ketjuilta sekä hedelmien toimittajilta. Meillä on pelastettujen raaka-aineiden virtoja muun muassa Ruotsista, Tanskasta ja Hollannista.
Miksi ette merkitse jokaiseen tuotteeseen, kuinka suuri osa niistä on pelastettua hedelmää?
Koska hävikin määrä vaihtelee. Mittaamme pelastettujen hedelmien ja vihannesten tasoa koko vuoden perusteella, emme merkitse tarkkaa prosenttiosuutta etikettiin. Tuotteissa on pelastettuja raaka-aineita aina vähintään 51 prosenttia. Viime vuonna pelastettuja raaka-aineita käytettiin keskimääräisesti yli 60% tuotteesta.
Mitä teette, jos jossakin tuotteessa on liian vähän pelastettua hedelmää?
Ensimmäinen askel on, että meidän hankintatiimi etsii uusia virtauksia ja pelastuskanavia. Jos hävikkiä ei löydy tarpeeksi, meidän täytyy joko vähentää kyseisen tuotteen myyntiä tai poistaa tuote valikoimasta kokonaan. Jos päädymme siihen vaiheeseen, olemme tavallaan onnistuneet, koska se tarkoittaa, ettei mitään enää päädy roskiin.
Mikä on ero pelastetun hedelmän ja teollisuushedelmän / kakkosluokan hedelmän välillä?
Kakkosluokan hedelmä, eli teollisuushedelmä tarkoittaa sitä laatutasoa, jota kaikki maailman elintarvikeyritykset käyttävät tuotannossaan. Sitä voi ostaa tukkuna, halutuilla mitoilla ja määrityksillä. Teollisuushedelmä tarkoittaa siis hedelmää, jota ei myydä suoraan kuluttajalle tuoreena, vaan käytetään elintarviketeollisuudessa valmistusaineena.
Vaikka hedelmä ei välttämättä täytä kuluttajamyynnin vaatimuksia, se ei automaattisesti tarkoita, että hedelmä päätyisi hävikkiin. Teollisuushedelmät ovat kaupallinen tuote, josta viljelijät, tukkukauppiaat ja välittäjät ansaitsevat rahaa. Nämä kakkosluokan hedelmät myydään kehittyneillä kansainvälisillä markkinoilla.
Kun tutkijat puhuvat, että 40% kaikesta viljellystä ruoasta päätyy roskiin, he eivät tarkoita kakkosluokan hedelmiä. Myös nämä teollisuushedelmät voivat joskus päätyä hävikkiin, mutta se johtuu erityisistä tilanteista tai olosuhteista, ei luokittelusta itsestään. Luokitus ei tee hedelmästä pelastettua, tai pelastusta tarvitsevaa, eikä se liity ruokahävikin vähentämiseen.
Pelastetut raaka-aineet annetaan lahjoituksena tai niitä ei myydä voiton tekemisen tarkoituksessa. Tavoitteena on minimoida hävikki, säästää resursseja ja välttää lisäkustannuksia hävikkihedelmän kadottamisesta.
Jotta kakkosuokan hedelmät, tai teollisuushedelmät, eivät sekoittuisi käsitteeseen pelastettu hedelmä, voidaan yksinkertaisesti todeta, että pelastettu raaka-aine on ilmainen. Joissakin harvoissa tapauksissa maksamme raaka-aineesta ainoastaan sen verran, että sen voi nostaa resurssien hierarkiassa esimerkiksi biokaasusta tai eläinrehusta elintarvikkeeksi. Tämä summa vastaa vaihtoehtoista tuottoa, eli sitä korvausta, jonka toimittaja muuten saisi rehusta tai biokaasutuotannosta. Summalla pyritään kattamaan käsittelykustannuksia, kuten kuljetusta, poimintaa tai varastointia.
Miksi on tärkeää ymmärtää ero?
Ruokahävikin vähentämisestä on tullut trendikästä, joten yhä useampi haluaa osallistua. Se on hyvä asia, mutta on tärkeää määritellä hävikkituote oikein. On myös tärkeää tehdä selväksi, mitkä tuotteet oikeasti vähentävät hävikkiä.
Maailmassa heitetään pois 40 % kaikesta viljellystä ruoasta. Meidän tulisi keskittää energiamme näiden neljänkymmenen prosentin vähentämiseen, eikä lopun kuudenkymmenen prosentin uudelleenmäärittelyyn, jotta emme tee maapallolle pahaa hyväntahtoisesti.