Ruokahävikki on monimutkainen ilmiö. Sitä on yltäkyllin planeetallamme (40 prosenttia kaikesta viljellystä ruoasta päätyy roskiin), mutta sen löytäminen ja hyödyntäminen voi toisinaan olla haastavaa.
Hävikkiä syntyy koko tuotantoketjun ajan lähtien viljelijästä ja päättyen kuluttajaan. Osa hävikistä on satunnaista, mutta osa taas on pysyvämpää. Yhdet toimijat ovat läpinäkyviä, toiset eivät mielellään kerro, että heillä on hävikkiä. Joskus hävikki on kaukana toisella puolella maailmaa, mutta joskus aivan lähellä naapurissa.
Koska hävikin määrä ja sijainti vaihtelee, ja se on joskus vaikeasti havaittavissa, meidän hankintaprosessimme poikkeaa täysin perinteisen elintarvikeyrityksen prosessista. Emme voi lähettää ostotilausta tietyillä tuotetoiveilla ja odottaa saavamme juuri sen, mitä haluamme. Meidän on metsästettävä, etsittävä, kysyttävä, ajateltava uudella tavalla, luotava rakenteita, koulutettava ja sopeutettava konekantamme, jotta voimme pelastaa omituisen kokoisia tuotteita, joita kukaan muu ei halua.
Tavoitteemme on pelastaa niin paljon kuin mahdollista, mutta joskus meidän on ostettava “tavallista hedelmää” voidaksemme pelastaa olemassa oleva hävikki.
Jos myyntimme kasvaa nopeammin kuin onnistumme pelastamaan tuotteita, meillä ei ole olemassaolon oikeutusta. Silloin meistä tulee kuten kaikki muut. Siksi valikoimamme vaihtelee. Joitakin raaka-aineita voimme aina pelastaa, toisia tulee ja menee. Aivan kuten hävikki.
Vuoden aikana käyttämistämme hedelmistä ja vihanneksista vähintään 51% on pelastettua. Vuonna 2024 osuus oli 60% (560 tonnia).
Mikä on ero “tavallisen hedelmän” ja pelastetun hedelmän välillä?
[Lue lisää täältä]